Valmennukset

Estevalmennus Auburnissa 19.10.2018, valmentajana Isabella Sokka

"Hei. Isabella Sokka. Tervetuloa Auburnin kartanolle toistamiseen", Isabella esittäytyi kauniille kultakutriselle naiselle.
"Kiitos, hauska tavata. Bella", tämä vastasi kätellen, ja Isabella hymähti hieman. Häntä oli joskus yritetty kutsua Bellaksi, mutta se ei tosiaankaan sopinut perijättärelle.

Bellalla ei ollut mukana hevosenhoitajaa, joten Isabella auttoi tätä avaamaan trailerin luukun. Hän mutristi suutaan aavistuksen nähdessään varsin karvaisen hevostakapuolen, vaikka olikin jo tiennyt etukäteen, että kyydissä olisi suomenhevonen. Silti se oli ihan pikkaisen ennenkuulumatonta heidän tiloissaan. Kartanolla ei juuri alkuperäisrotuja nähty.
"Tilat ovat varmaan kilpailuviikonlopusta jonkin verran tutut? Löydätkö maneesiin?" Isabella kysyi kohteliaasti ja Bella nyökkäsi. Ripein ottein tämä purki suomenhevosensa kyydistä ja ryhtyi satuloimaan sitä trailerin vieressä.
"Tarvitsetko apua?" perijätär varmisteli vielä, mutta Bella vain pudisteli päätään ujohkosti hymyillen.
"Ei kiitos, pärjään kyllä."
"Siinä tapauksessa tavataan maneesilla. Tasalta alkaen se on varattu ainoastaan sinulle."
Perijätär toivoi ja oletti, että ratsukko olisi ajoissa valmis. Toisaalta Bella vaikutti rehdiltä ja aikaansaavalta, joten hänellä ei ollut oikeastaan mitään syytä epäillä toisin. Uunokin nökötti trailerin vieressä juuri niin kiltisti kuin suomenhevoselta saattoi parhaassa tapauksessa odottaa.

Aavistus oli oikea. Ratsukko oli täsmällinen. Ori, Uuno, otti uuden paikan rennosti, eikä vaikuttanut jännittävän lainkaan vierasta maneesia. Bella sai verrytellä ratsunsa itsenäisesti ja Isabella seurasi katsomon puolelta ratsukon yhteistyötä. Ori oli tasaisen varma, ehkä herkkäkin, mutta selkeästi raskas kädelle.
"Tee paljon puolipidätteitä ja voltteja. Pidä se kiireisenä, vältä etenkin pitkiä suoria pätkiä, joissa se valuu kättä vasten. Ota vain jo laukkaa", Isabella aloitti ohjeistuksensa, ja pujahti samalla maneesin keskelle. Esteet oli rakennettu jo valmiiksi.

Bella aloitti työskentelyn laukassa ja Isabella käski tätä ratsastamaan enemmän eteen.
"Okei, eli tänään keskitytään pituusesteisiin. Laukan täytyy tosissaan pyöriä ja olla voimakas, jotta hyppy kantaa", Isabella selosti.
Bella nyökkäsi, ja ryhtyi sitten tekemään tehtävää, jossa tämän tuli lisätä laukkaa pitkällä sivulla, koota lyhyellä, sitten lisätä uudelleen ja hypätä verryttelyeste. Nainen sai ratsastaa oriaan aika paljon, mutta este oli pieni ja Uuno innostui jonkun verran. Laukka alkoi pyöriä paremmin ja rautiaan pää pysyi tarpeeksi ylhäällä taatakseen kevyen tuntuman.

Isabella muokkasi esteestä hieman korkeamman okserin. Taas Bella joutui lähestymään kokoamisen ja lisäämisen kautta. Temponvaihteluiden oli tarkoitus parantaa orin jalkatyöskentelyä, ja kieltämättä takajalat aktivoituivat paremmin.
"Hyvä. Teen tästä nyt trippelin ja nostan sen 80-90 senttiin, jolloin tarvitsette oikeasti jo kunnon pitkän hypyn. Tämähän lähentelee jo sen maksimiratakorkeutta, eikö?"
Bella nyökkäsi ja vaikutti vähän hermostuneelta.
"Älä huolehdi - jos puomeja putoaa, niin sitten putoaa. Kävele välissä muutama kierros, ja kun otat ohjat niin aloita väistöllä ja sitten avotaivutuksella ravissa. Väistö irrottaa liikettä ja avo kokoaa hyvin - eli laittaa sitä haluttua takaosaa alle. Koululiikkeethän ovat sille helppoja, joten pidetään ne jalat aktiivisina niillä keinoin. Kyllä se tästä esteestä selviää."

Uunon ensimmäinen hyppy leiskahti kuitenkin liian kaukaa, vaikka olikin muuten tekniikaltaan hyvä. Korkeuttakin hypyssä oli riittävästi.
"Viimeinen puomi tuli alas, mutta ei haittaa. Hyppää välissä tuo pienempi okseri, niin saat sen taas luottamaan itseensä. Sitten heti perään trippeli uusiksi", Isabella sanoi, ja kävi raahaamassa trippelin eteen ponnistusta helpottavan puomin.

Puomi auttoi, ponnistus tuli paljon ihanteellisemmin ja ratsukko ylitti esteen keveästi.
"Hyvä! Kiitä sitä ja anna vähän ohjaa."
Hyppyjä trippelille otettiin yhteensä vain kolme, sillä Isabella pelkäsi orin motivaation puolesta, jos se väsymisen takia epäonnistuisi. Loppuraveissa ori sai pidentää kaulaansa ja selkäänsä, ja se liikkuikin mukavan irtonaisesti.
"Ei se mikään estelahjakkuus ole, mutta ihan mukiinmenevä", Isabella totesi rehellisesti. "Hyödynnä Uunon kouluosaamista ja verryttele se aina kunnolla ennen isompia hyppyjä. Muista myös riittävä eteenratsastus, äläkä tee pelkästään vaikeita harjoituksia yhtenä treenikertana. Uuno tarvitsee selkeästi vähän vakuutteluja kyvyistään, joten kannattaa pitää se hyvällä tuulella satunnaisten pikkuesteiden avulla. Ratsastit sitä kuitenkin hyvin, istuntasi on mallikas. Riittävästi vain eteen ja mielekästä tekemistä, niin se ei muutu liian etupainoiseksi. Varsinkin hypätessä paino pitää saada taakse, ennen sen onnistumista ei kannata yrittääkään. Tsemppiä teille tuleviin koitoksiin!"

Estevalmennus Tarumaassa 30.9.2018, valmentajana Ida

Tämän päivän estevalmennuksessa hypittäisiin vähän sarjaa, hiottaisiin laukkaa sarjan välissä ja pohdittaisiin sopivia ponnistuspaikkoja. Bellan ja Uunon kaverina valmennuksessa oli toinen suomenhevosori, jottei ratsukon tarvinnut olla aivan yksin uudessa paikassa. Orit alkulämmittelyiden aikana hieman pälyilivät toisiaan, mutta eivät antaneet toistensa läsnäolon onneksi haitata työskentelyä. Samalla kasasin kentän toiselle pitkälle sivulle sarjaa tai pikemminkin linjaa, koska arvioin, että esteiden väliin voisi mahtua viisi laukkaa. Lisäksi laitoin yhden verryttelyesteen pitkän sivun suuntaisesti.

Aloittelimme valmennusta tulemalla verryttelyestettä aina vuorotelle laukassa. Hyppyjen välissä tuli joko työstää ratsua ravissa tai käynnissä ja vähän taivutella ja tehdä väistöjä. Tärkeää oli saada hevonen kuulolle. Este oli alkuun laitettu matalaksi ristiksi. Uunon ensimmäisestä hypystä näki jo, että ori oli aivan hirmuisen innoissaan hyppäämässä. Melkein näin, kuinka sen suunpielet kaartuivat hymyyn, kun se tajusi pääsevänsä vähän pomppimaan. Neuvoin Bellaa istumaan hiljaa ennen estettä ja ottamaan mieluummin yhden ylimääräisen askeleen, kuin ponnistaa Uunon kanssa kaukaa.

Sitten lähdettiin tulemaan varsinaista tehtävää, linjaa viidellä laukalla. Esteet olivat alussa matalia ristikoita, jotta ratsukot pääsisivät aluksi tutustumaan tehtävään. Uuno oli reippaana hyppäämässä ja esteiden väli meinasi jäädä sille vähän lyhyeksi. Bella sai kuitenkin sen viidennen laukan survottua sinne väliin. Nostaessani esteitä pieniksi pystyiksi, neuvoin Bellalle, että tämä voisi vaikuttaa enemmän hevoseen. Vaikka Uuno olikin reipas ja näytti päällepäin siltä, että se hoitaisi hyppäämisen itse, tarvitsi se kuitenkin esteille saattajaa. Bellan piti ajatella ratsastavansa orin esteelle niin, ettei hevonen osannut edes laukka askelta ottaa ilman, että sitä neuvoi mihin se kavionsa asettelisi. Pohkeet tuli pitää kiinni kyljissä ja ratsastajan tuli päättää ponnistuspaikka. Seuraavalla kerralla väliin mahtui hyvät viisi laukkaa, eikä hyppy toiselle esteelle lähtenyt liian kaukaa.

Sitten nostin estettä aavistuksen. Se oli korkeudeltaan n. 60cm. Tultiin tällä korkeudella kerran viidellä laukalla ja sitten alettiin lyhentämään laukkaa ja tulemaan väli kuudella laukalla. Uuno ei ottanut Bellan apuja kunnolla vastaan ja kuudes laukka-askel jäi hieman lyhyeksi. Toisella yrittämällä Bella sai pidätteet paremmin läpi ja hypyt olivat ihan ok. Laukan lyhentäminen tuntui olevan hankalaa Uunolle, joten ajattelin tämän riittävän sille laukan lyhentämisestä.

Hetken huilitauon jälkeen nostin esteet 80cm korkeuteen. Ratsukot saivat tulla esteet nyt normaalisti ja ottaa väliin niin monta laukkaa, kuin parhaaksi näkevät. Bella ratsasti välin viidellä laukalla ja hypyt onnistuivat ihan hyvin. Bella toi orin varmasti esteelle, eikä epäröinyt päättää tahtia ja ponnistuspaikkoja. Seuraavaksi sanoin, että väli tulisi ratsastaa neljällä laukalla. Tämä ei ollut ratsukolle mikään ongelma ja välin olisi voinut mennä vaikka kolmella laukalla, jos sitä olisi orilta vain nätisti pyytänyt.

Lopuksi ratsukot saivat ravailla vielä hetken ja lähdettiin kävelemään loppukäynnit metsätielle.

Estevalmennusviikonloppu 22-23.9.2018, valmentajana VRL-05810

Valmennusviikonloppuun olivat saapuneet suomenhevosori Jekun Uuno yhdessä ratsastajansa Bellan kanssa. Raudikko liikkui mukavan rennosti uutuuttaan narisevan satulan alla ja Bella pysäytti orinsa huomatessaan minun lähestyvän. "Huomenta vaan.", tervehdin ja taputin Uunoa kaulalle pysähtyessäni ratsukon viereen. "Jatka vaan lämmittelyä niin päästään aloittamaan päivän tehtävät. Esteitä on tänä viikonloppuna luvassa, millaista kokemusta teillä olikaan esteiden parista?", kyselin tarkentavia kysymyksiä samalla kun aloin asetella kentän laidalta löytyviä puomeja niin uralle kuin sen ulkopuolellekin, samalla Bellaa kuunnellen, naisen kertoessa ratsustaan ja heidän (este)taustastaan. Kyseessä oli siis kouluratsukko, jolla oli kuitenkin kaipuu myös esteiden pariin, kohta siis nähtäisiin miten Uuno pärjäisi puomitehtävien parissa vai oliko edessä enemminkin mahdoton tehtävä. "Aloitetaan tänään ihan perinteisillä maapuomitehtävillä, kerroit että teillä on vaikeuksia löytää oikeaa ponnistuskohtaa ja ajoittaa ehkä askeleetkin oikein esteiden välillä ...", selostin ja ohjeistin ratsukon ylittämään uralle asettamani puomit ensin pari kertaa käynnissä ja sitten ravissa. Uunon kouluratsastustausta näkyi tehtävässä ja se ylitti puomit puhtaasti molemmissa askellajeissa, joskin jalkojaan ehkä hieman huvittavankin paljon nostellen. Toisaalta ori eteni korvat hörössä ja harja hulmuten eli intoa tekemiseen löytyi. "Hyvä, pidennän vähän tuota puomien väliä ja seuraavaksi haluan sinun kertovan joka kierroksella montako askelta Uuno ottaa puomien välissä eli että lasket päässäsi Uunon askelten määrän. Eli keskity sen askellukseen eli askel, askel, askel ... siinä oli viisi askelta.", jatkoin opetustani ja pyysin sitten Bellaa kertomaan askelten määrän. Käynnissä tehtävä oli helppo ja ravissakin Bella pysyi hienosti ratsunsa askelmäärässä mukana, vaikka tehtävää vaikeuttaakseni lyhensin ja pidensin tehtävien välillä puomiväliä eli askelmäärä muuttui kierroksien välillä. Lisäksi pyysin myös Bellaa itseään välillä lyhentämään ja välillä myös pidentämään Uunon askelta, jolloin orikin alkoi pärskimään ja liikkumaan häntä huiskien. Oli kuitenkin kiva nähdä, että ori kuunteli hyvin ratsastajaansa. Samantyyppisessä laukkatehtävässä Bellan kanssa saimme käydä läpi pariin kertaan Uunon askelmäärää, kun keskittymistä vaativia asioita alkoi olla useampi; askelmäärän laskemisen lisäksi ratsastajan tuli pysyä kevyessä istunnassa (mikä onnistui Bellalta ihan hyvin) ja kun laukka-askelta piti saada lyhennyttyä, ei Uuno oikein ottanut vastatakseen pidättäviin apuihin vaan laukkasi tasaisen reippaasti eteenpäin puomien yli aavistuksen hypähdellen. Tällaiset puomitehtävät olivatkin selkeästi ihan hyvä harjoite tälle ratsukolle, katsotaan päästäisiinkö huomenna ihan oikeidenkin esteiden ylittämisen pariin.

Eilinen päivä oli kulunut puomiharjoitusten parissa mutta tänään Bellan ja Uunon saapuessa maneesiin, olin kasannut ratsukon varalle jo muutaman erinäköisen esteen. Mutta ei huolta, alkuun lämmittelyesteeksi hypättäisiin matalaa ristikkoa, jotta näkisin, millainen ratsukon yhteinen hyppytyyli ylipäätään oli. Bella oli lämmitellyt Uunoa jo valmiiksi lähipellolla, joten pääsimme heti lämmittelyhyppyjen pariin. "Tänään tähdätään sitten siihen hallittuun, rauhalliseen laukkaan, joka oli tavoitteena eilenkin.", muistuin Bellaa ja sanoin että he voisivat tulla esteelle siinä vaiheessa, kun Uuno laukkaisi hyvässä, tasapainoisessa ja hillityssä tahdissa. "Jos se yhtään lähtee painamaan kuolaimelle, niin käännät sen vaan heti voltille ja uusi lähestyminen vasta sitten kun olet saanut sen taas kunnolla kuulolle." Onneksi Uuno ei ollut itsepäisellä tuulella vaan hyvä laukkatahti löytyi melko nopeasti ja ensimmäiset lämmittelyhypyt päästiin ylittämään kunnialla, vaikka ratsukko selkeästi jännitti hyppyjä; Uuno lähestyi estettä hyvin valppaan näköisenä ja aivan kuin miettien hypätäkö vai eikö ja ratsastaja taas antoi hyppyavut hieman liiankin aikaisin, mutta esteen mataluudesta johtuen ylitys sujui kuitenkin puhtaasti. "Jatketaan vaan sitten niillä askelmääräharjoituksilla, tänään estekorkeus pidetään ihan tarkoituksella aika matalana mutta kuitenkin sellaisena, että pääsette oikeasti hyppäämään. Ennen kaikkea kuitenkin haluan nähdä puhtaita lähestymisiä ja oikein ajoitettuja apuja eli kuten muistat eilisestä, esteiden välillä tulee laskea hevosen askeleet, jotta oikea ponnistuskohta löytyy.", selostin ja ohjeistin ratsukon kahden matalan pystyesteen muodostamalle sarjalle. Bella oli selkeästi painanut eilisen opit mieleensä ja keskittyi silminnähden tarkasti askelten laskemiseen, onnistuen ensimmäisillä kerroilla hienosti ajoittamaan ratsunsa askeleet esteiden välillä. Vain kerran ratsukko ajautui liian lähelle estettä ja puomit kolisivat, mutta Bella oli silminnähden tyytyväinen, ilmeisesti jonkinlainen ahaa-elämys oli selkeästi tapahtunut ratsastajan omassa mielessä. Uunokin hyppäsi hienosti, vaikka näin jo seuraavan kehityskohteen; orin tasapainoa käännöksissä olisi syytä hioa. Nyt kuitenkin keskityttiin tähän lähestymisasiaan ja askelmääriin ja täytyy sanoa, että tässä ratsukossa on ihan hyvää potentiaalia esteillekin, kun molemmat vain keskittyvät tekemiseen 100%.

Kouluvalmennus 26.6.2018, valmentajana Avra Pohjanheimo (Pohjoistuulen tila)

pyysin Bellaa lämmittelemään Uunon huolella taivutuksilla ja erilaisilla kuvioilla käynnissä ja sitten ravissa. Olin ajatellut käyväni tänään ratsukon kanssa helpon A:n ja vaativan B:n asioita ja hieman seurata, miltä ratsukon työskentely vaikuttaa. Seuraavassa valmennuksessa voitaisiin sitten alkaa treenata ihan kunnolla tähdäten kisoihin.
Lämmittelyn jälkeen pyysin Bellaa näyttämään, miten lisätty käynti ja ravi sujuivat. Muistutin Bellaa suorasta selästä ja rennoista peppulihaksista, jolloin Uunonkin askeleet muuttuisivat heti lennokkaammiksi. Helpossa A:ssa ja vaativassa B:ssä arvostellaan liikkeiden vaivattomuutta!
Seuraavaksi pyysin nähdä avo- ja sulkutaivutuksia. Ensin avotaivutuksia oikeaan suuntaan käynnissä uraa pitkin, jolloin kuljin Uunon lähellä ja tarkastelin toimintaa. Neuvoin antamaan vielä vähän lisää sisäpohjetta, ettei hevonen lähde kääntymään pois uralta. Suunnanvaihdos ja sama homma, mutta nyt vasemmalle. Tällä kertaa avotaivutus sujui hyvin, ja Bella muisti ratsastaa myös Uunon takaosan! Sitten pyysin nähdä avotaivutukset molempiin suuntiin ravissa, ensin uralla ja sitten kentän lävistäjällä (kuin koko rata leikkaa). Ratsukko näytti erittäin hyvältä, mitä nyt kerran muistutin siitä pohjetuntumasta.
Seuraavaksi kokeiltiin sulkuja uralla ensin käynnissä ja taas oikeaan kierrokseen. Huomautin heti antamaan enemmän ulkopohjetta, jotta takaosa on tarpeeksi uran sisäpuolella. Ei kuitenkaan liikaa, ettei Uuno käänny nenä aitaa vasten. Mielestäni näytti oikein hyvältä, joten suunnanvaihdos ja sama homma uusiksi. Bella selvästi kuunteli ohjeet ja huomautukset, sillä vasemmassa kierroksessa ei tarvinnut huomauttaa mistään! Ajattelin, että jätetään ravisulut seuraavalle kerralle, jotta keretään ottaa vähän laukkatyöskentelyä.
Ensin pyysin laukkaamaan uraa pitkin ihan normaalisti. Muutaman kierroksen seurattuani pyysin tekemään lyhyillä sivuilla voltit ja ottamaan pitkillä sivuilla reippaampaa laukkaa, jotta Uuno oikein venyttäisi askeltaan. Huomasin heti, että Uuno vastaa apuihin melkoisen terävästi. Menin kentän keskelle seisomaan ja pyysin Bellaa ratsastamaan Uunoa ympärilleni voltille vasempaan kierrokseen oikeassa laukassa. Huomasin, että Uunolla meni vähän pää pökkyrälle ja laukka oli vähän katkonaista. Neuvoin Bellaa pitämään laukan mahdollisimman hitaana, jotta Uuno kerkeäisi päänsä kanssa mukaan tehtävään. Sitten annoin luvan jatkaa uralla edelleen vastalaukassa ja reippauttamaan tahtia hieman. Muutamia kierroksia kului ennenkuin Uuno alkoi ymmärtää jutun jujua ja kulki jo erittäin hienoa laukkaa. Pyysin sitten vaihtamaan suuntaa ja jatkamaan ensin uralla vastalaukassa, josko se olisi helpompaa kuin aloitus voltilta. Kun pienien pulmien selvittyä alkoi taas sujua, pyysin Bellaa ratsastamaan Uunon taas ympärilleni voltille.
Ihan lopuksi haastoin Bellan ratsastamaan pienen radan. Alkuun avotaivutukset käynnissä lävistäjällä molempiin suuntiin, sitten avot ravissa uralla. Sulkutaivutukset molempiin suuntiin ensin käynnissä uralla ja sitten ravissa lävistäjällä, jolloin siitä tuli sulkuväistö. Lopuksi vastalaukat molempiin suuntiin uraa pitkin ja sitten muutamat tavalliset harjoituslaukkavoltit päätyihin ja sitten ravissa avotaivutukset pitkille sivuille.

Kouluvalmennus 28.6.2018, valmentajana Mikko Tiihonen (Nelikavio)

Aloitimmekin heti kokoamisella ja pyysin ratsukon koottuun käyntiin. Aluksi homma oli hiukan jäykkää mutta muutaman vinkin jälkeen käynti rupesi pyörimään sujuvasti ja hevonen oli tasaisesti ohjan ja pohkeen välissä. Tehtävinä oli suuret pääty-ympyrät mitkä kuljettivat kahdeksikkoon. Harjoittelimme asetusta kootussa ravissa ja keskityimme sopusointuiseen raviin ja samalla vaadin reilun asetuksen ja hyvinkin kootun ravin. Asetus sujui loistavasti ja useamman yrityksen jälkeen Uuno rupesi näyttämään perisuomalaista sisuaan ja lähti syöskentlemään kunnolla jonka jälkeen ravi muuttuin oikein erinoimaiseksi ja takajalat polkivat upeasti alle. hetki käyntiä. Pääty-ympyrälle laukkaan ja vaadin niin koottua kuin ikinä hevosesta vain kapasiteettiä löytyi, puolet kootuna puolet eteen ratsastettuna. Hevonen reagoi helposti hiljentäviin apuihn ja on selvästi dieslmallia! Valmennus meni kaiken kaikkiaan aika upeasti, lisää harjoutusta eteenpäin ratsastukseen niin että avut menevät kerrasta perille. Kokoamiskykyä löytyy runsaasti eli uskon että Uunosta on korkeammillekin luokille kilpailemaan!

Kouluvalmennus 20.7.2018, valmennus Nokikujan tallilla

Bellan ja Uunon yhteistyö pelasi erittäin mutkattomasti. Alkutunnista Uuno oli hiukan uninen, eikä reagoinut apuihin vielä kovin herkästi, mutta kun Ciara oli saanut kunnolla heräteltyä orin, se kulki jo selvästi valppaammin. Istuntaharjoitukset sujuivat Bellalta hyvin, takapuoli pysyi erinomaisesti penkissä ja Uuno kulki hienosti. Asetusharjoitukset ori ymmärsi myös hienosti molempiin suuntiin ja alkoikin itse venyttelemään kaulaansa. Uuno vaikutti koko tunnin todella tyytyväiseltä ja se teki mielellään yhteistyötä ratsastajan kanssa. Se ei pelleillyt tai yrittänyt tehdä omia juttuja.

KIITOS KAIKILLE VALMENTAJILLE ♥